Kansainvälinen solidaarisuus haastaa ottamaan riskin

On tunnustettava, ettei kehityspolitiikka näkynyt kevään eduskuntavaaleissa. Miten näin taas kävi? Yksi raadollinen syy on puolueiden vaalitaktinen laskelmointi: kansainvälisen solidaarisuuden ei katsota siivittävän vaalivoittoon. Mielipidemittaukset tärkeimmistä politiikan teemoista tukevat analyysia. Toisaalta yleinen mielipide ja media ovat osoittautuneet monesti erittäin joustaviksi, kun keskiöön on syystä tai toisesta haluttu tuoda myös yllättäviä asioita.

Lumipallo voidaan saada liikkeelle: puolueet voivat ottaa kehitysyhteistyön teemoja entistä näyttävämmin esiin, toisaalta valveutuneet kansalaiset ja kansalaisjärjestöt vaatia puolueita ja päättäjiä vastaamaan haasteisiin. Tämä edellyttää puolueilta riskinottoa tärkeiksi kokemiensa asioiden puolesta ja riittävää painetta kansalaisyhteiskunnasta.

Kehityskysymysten murtautumista asialistan kärkeen kahlitsevat myös vaikeammin purettavat esteet: sisäisen koheesion puute puolueiden sisällä ja suhteessa kannattajakuntaan. Monet tärkeät kehitysteemat ovat kivuliaasti sovitettavissa ydinkannattajien etuihin tai ne ajavat puolueita ideologisiin ristiriitoihin. Sosialidemokraateille kipeiksi kysymyksiksi ovat osoittautuneet maahanmuutto ja työvoiman vapaa liikkuvuus. Keskustan pysyvä akilleenkantapää on maatalouspolitiikan kehittäminen. Kokoomuksen ongelma on ideologinen usko markkinakapitalismiin, joka on kehitysmaissa sokeuttanut sen kaupallistumisen varjopuolille. Pienemmät puolueet jakavat samat haasteet. Vihreille ristiriidan aiheuttaa köyhyyden poistamiseen tarvittavan talouskasvun ja kestävän ekologisen kehityksen yhteen sovittaminen.

Puolueilta ja äänestäjiltä vaadittaisiinkin asenteiden uudelleen arviointia ja globaalin kehityksen tosiasioiden tunnustamista. Vaalien logiikka tosin kulkee yleensä toiseen suuntaan: äänestäjät vahvistavat identiteettiään etsiessä ehdokastaan, ja puolueet vahvistavat asenteellisuutta maksimoidakseen kannatuksensa. Silloin kun poliittiselle keskustelulle tarjotaan tilaa parhaaseen katseluaikaan, maailmasta tulee entistä mustavalkoisempi ja avoin keskustelu leikkaa kiinni puoluejohtajien huutaessa kilvan sloganeitaan.

Aktiivisin lobbausvaihe onkin aloitettava nyt vaalien jälkeen, kun muutoksella on mahdollisuus. Tarvetta lisäävät hallitusohjelman vajavaiset kehityspoliittiset linjaukset ja surkea tavoitteenasettelu kehitysyhteistyön määrärahojen nostamiseksi kansainvälisten sitoumuksien edellyttämälle tasolle. Toivottavaa on, ettei edellisen hallituksen työ paremman globalisaation hallinan puolesta kuivu kasaan neljäksi vuodeksi sosialidemokraattien jäätyä ulos hallituksesta.
Maailman tila ei odota neljää vuotta vasemmiston uutta nousua.

Kolumni on julkaistu Kansainvälisen solidaarisuussäätiön Apuraportti -lehdessä (1/2007)

Suomalaisen turvallisuuden rajat: suvaitsevasti omassa porukassa

Vääriä maahanmuuttajia

Yksi runsaasti vaalikentillä kansaa puhuttavista aiheista vaikuttaa jälleen olevan maamme maahanmuuttopolitiikka. Eduskuntavaaleihin liittyvä paneeli tai vaalikone, jossa ei joudu ottamaan kantaa aiheeseen, on harvinaisuus.

Suomalaiset puolueet, poliitikot, tiedotusvälineet ja vähitellen myös kansalaiset ovat alkaneet sisäistämään työperäisen maahanmuuton tarpeen. Periaatteellisella tasolla ymmärrystä siihen että maahanmuuttopolitiikan edistämiseen vaaditaan aktiivisia toimia, tuntuu myös suhteellisen laajasti löytyvän. Suomi ole automaattisesti houkutteleva maa, eikä tulijoita ole tulvimassa.

Avoin asennoituminen koskee kuitenkin lähinnä vain työperäistä maahanmuuttoa, ei muista syistä tänne saapuvia. Tutkimusten mukaan Suomessa asuvista maahanmuuttajista noin 2/3 on tullut tänne perhesiteiden vuoksi, vajaa 1/6 pakolaisina ja vain alle kymmenesosa töihin. Tämä tarkoittaa että maahanmuuttajat eivät vastaa toiveita. Myös työn perässä muuttaneiden mukana saamme heidän perheensä, joita koskevat samat oikeudet ja velvollisuudet kuin suomalaisia. Tulijoilla tulee olla mahdollisuus oman kulttuurinsa ja identiteettinsä säilyttämiseen.

Tätähän me kaikki kannatamme. Kaikki ovat suvaitsevaisia, kaikki ovat kansainvälisiä - jopa Perussuomalaiset. Me olemme maailmankansalaisia; valmiita sopeutumaan globalisaatioon ja vieraiden kulttuurien läsnäoloon. Ennen niiden kohtaamista väliin astuu kuitenkin Suomen sisäinen turvallisuus. Ei tule olla monikulttuurisuushössötyksen nojalla sinisilmäinen tai naiivi, sanotaan. Kyse ei ole epäluuloista tai rasismista, vaan ehdottoman tärkeän turvallisuusnäkökulman huomioimisesta.

Maahanmuutto turvallisuusuhkana

Samalla kun maahanmuuttopoliittinen keskustelu yhtäällä on avautunut ja työperäisen maahanmuuton kasvava tarve on tunnustettu tosiasiaksi lähes koko poliittisen kentän kattavasti, ajattelu ja keskustelu ovat toisaalla ajautumassa vakavasti sivuraiteelle. Ongelmana on nimenomaan maahanmuuttoon liittyvien kysymyksen peilaaminen ensisijaisesti turvallisuuden kautta.

Maahanmuuttopolitiikan alistaminen poliisiasiaksi pitää sisällään vaarallisia piirteitä. Suomen nykyisessä tilanteessa perusteeton uhkakuvien maalailu ja pelon ilmapiirin lietsominen on aiheetonta. Puheet ja uhoaminen tuhoavat juuri sitä mitä ne väittävät luovansa; turvallisuutta. Ulkomaalaisvastaiset näkemykset tuntuvat olevan erityisen vahvoja myös siellä missä maahanmuuttajia ei ole. Raja halpamaiseen populismiin on pelottavan häilyvä, kun maahanmuuttoa käytetään poliittisiin tarkoitusperiin suosion kalastamiseksi. Pelkoa käytetään vallankäytön välineenä.

Kansa tuntuu ostavan sen mitä sille myydään. Miksi? Koska saamme sen mitä haluamme kuullakin; kauniin nimen niille perimmäisille tunteille, joita ei saa nykyisin ilman yhteisön tuomiota lausua ääneen. Epävarmuus yhteiskunnallisen kehityksen suunnasta on helpointa identifioida selkeästi rajattavaan väestöryhmään. Suurin sisäisen turvallisuuden uhka on sisäministeriönkin mukaan yhteiskunnasta syrjäytyneet miehet. Nämä uhkatekijät eivät ole vaan helposti kadulla tunnistettavissa. Muukalaisvastaisuus kytee syvällä, mustaa ei saa valkoiseksi.

Kohti avoimempaa yhteiskuntaa

Maahanmuuton ympärille kiertyvä rikollisuus on vakava asia ja siihen on määrätietoisesti puututtava. Rikollisuuden kitkeminen on myös edellytys laillisen maahanmuuton sujumiselle vaivatta. Tärkeää olisi myös Euroopan unioniin tapahtuvan maahanmuuton saaminen laillisiin uomiin. Turvallisen maahanmuuton edellytys on sen hallittavuus. Epäluulojen verhoamista turvallisuudesta huolehtimisen kaapuun ei tule kuitenkaan katsoa sormien läpi.

Suomessa on otettava rohkeasti askelia kohti avoimempaa ja monikulttuurisempaa yhteiskuntaa. Työperäisen maahanmuuton lisäämisen lisäksi meillä on myös varaa kantaa suurempaa vastuuta maailman hädänalaisten auttamisesta suurentamalla vastaanotettujen pakolaisten määrää. Samalla toki aktiivisia toimia maahanmuuttajia yhä paremmaksi integroitumiseksi yhteiskuntaan on tehostettava. Tästä pidetään parhaiten huolta parantamalla suomenkielen opetuksen tarjontaa ja maahanmuuttajien työllistymistä, jotka ovat pitkälti sidoksissa toisiinsa. Siirtolaisuus on nähtävä ennen kaikkea mahdollisuutena ja tulevaisuuden voimavarana.


Kirjoitus on julkaistu Demarinuorten Lippu-lehdessä (1/2007)

"Toivon ja valintojen aika" -ehdokas Paavali Kukkosen haastattelu

Hyvinvointi kilpailukyvyn edellytyksenä

Kansanedustajaehdokas Paavali Kukkosen (nro.6) mielestä useita suomalaisia vaikuttajia vaivaa kyvyttömyys nähdä Suomen ja maailman tila sellaisena kuin se todellisuudessa on.

"Viime vuosina olemme toistuvasti saaneet kuulla talouden globalisaation uhkaavan kilpailukykyämme. Lääkkeenä edessämme oleviin haasteisiin meille markkinoidaan mm. sopimusyhteiskunnan romuttamista, koulutuksen kaupallistamista, sekä julkisten palveluiden ja tulonsiirtojen rahoituksen alasajoa. Hyvinvointivaltio on ollut avain menestykseemme. Mikä tukee sen keskeisten elementtien muuttumista rasitteeksi tulevaisuuden kannalta?", Paavali kysyy.

"Meidän on kyettävä tarkastelemaan vakiintuneita toimintatapoja ja -malleja kriittisesti sekä arvioitava niiden ajanmukaisuutta. Hyvinvointi ei saavuta kaikkia niin kuin sen kuuluisi. On kuitenkin ymmärrettävä syy-seuraus-suhteet ja tehtävä niistä oikeita johtopäätöksiä. Suomen on mentävä edelleen eteenpäin yhteisvastuun ja yhteisöllisyyden pohjalta, siinä on voimamme", Paavali linjaa.

Työllisyyden hoito vakaan talouden pohjana

Seuraavan vaalikauden ykkösasia on Paavalin mukaan työllisyydestä huolehtiminen.

"Meillä on edelleen laaja joukko työkykyisiä ihmisiä työttömänä, jotka tulisi saada töihin. Jatkossa huomio kiinnittyy myös entistä enemmän työelämän laatuun. Työssä jaksamisesta on huolehdittava, jotta ihmiset pystyvät ja haluavat tehdä töitä eläkeikään saakka", Paavali toteaa.

Paavalin mukaan olennaista on myös muutosturvan parantaminen. Nykypäivän työelämässä useimmat joutuvat vaihtamaan työpaikkaa ja -alaa useasti työuran aikana. Toimiva muutosturva edellyttää aikuiskoulutuksen tarjonnan lisäämistä ja tehokasta muuntokoulutusta. Mahdollisuuksia kouluttautumiseen työssä ja työn ohessa on parannettava.

"Pätkätyö ja vuokratyö ovat tämän hetken työelämän arkipäivää. Mielestäni työvoima joustaa tässä mielessä jo liikaa. Tarvitsemme napakoita toimenpiteitä parantaaksemme epäsäännöllisissä työsuhteissa olevien asemaa. Mahdollisuuksia tarjoavat mm. työvoimapoolien käyttöönotto julkisella sektorilla ja vuokratyölainsäädännön kehittäminen", Paavali kertoo.

Vaalien alla eri puolueet ovat innokkaasti jakamassa ns. valtiontalouden "jakovaraa". Paavalin mielestä meillä on myös mitä jakaa, jos huolehdimme työllisyydestä ja tämän kautta talouden suotuisasta kehityksestä.

"Valtion rahoituspohjasta huolehditaan verotuloilla. Oikeiston piirissä harjoitetaan veronalennuskilpalaulantaa samaan aikaan kun hyvinvointipanostukset leimataan taloudellisesti vastuuttomiksi. Missä on logiikka ja uskottava poliittinen linja?", Paavali kyseenalaistaa.

Palvelut ja perusturva - investointeja ihmiseen

Paavalin mukaan tulevina vuosina vaaditaan huomattavia yhteiskuntapoliittisia toimia kaikkein heikoimmassa asemassa olevien tukemiseksi. Useat perusturvan muodot ovat jääneet jälkeen kustannuskehityksestä. Kohdennettuja toimia on suunnattava etenkin opiskelijoiden, lapsiperheiden, työttömien ja eläkeläisten toimeentulon parantamiseksi.

"Kysymys on politiikan arvovalinnoista. SDP on valinnut selkeän painopisteen; ihmisten hyvinvoinnin turvaamisen parantamalla perusturvaa ja huolehtimalla julkisista palveluista. Mielestäni on aiheellista kysyä, milloin meillä on varaa ihmisten asioiden kuntoon laittamiseen, ellei nyt? Hyvinvointipanostukset eivät ole ainoastaan menoerä, vaan investointi tulevaisuuteen. Suomen talous on kehittynyt vuosia suotuisasti. Syntynyttä vaurautta täytyy olla valmis myös jakamaan.", Paavali painottaa.

Paavalin mukaan perusturvan parantamisen rinnalla keskeistä on laadukkaiden palveluiden saatavuuden turvaaminen tasa-arvoisesti koko maassa. Etenkin terveydenhoitoon ja hoivapalveluihin tarvitaan lisäresursseja, jotta ikääntyvästä väestöstä kyetään pitämään huolta.

"Palveluiden tuotantokyvyn turvaamiseksi meidän on myös rohkeasti ja määrätietoisesti vietävä eteenpäin kuntauudistusta. Vain tätä kautta voidaan saavuttaa elinvoimainen kuntakenttä joka pystyy huolehtimaan asukkaidensa hyvinvoinnista. Ihmisten suojelun on mentävä kunnantalojen edelle", Paavali kiteyttää.

Panostuksia osaamiseen ja koulutukseen

Paavalin mielestä Suomen menestys perustuu myös jatkossa korkeaan osaamiseen. Tulevaisuuden työ ja hyvinvointi ovat riippuvaisia kyvystämme hyödyntää vahvuuksiamme kansainvälisillä markkinoilla. Työn hinnalla tai verotuksella emme voi kilpailla. Talouden tuottavuus ei kasva itsestään vaan vaatii vahvoja panostuksia tutkimus- ja tuotekehitykseen sekä myös alueellista tasa-arvoa edistävien osaamiskeskusten rakentamiseen. Korkeakoulujen, yritysten ja tutkimuslaitosten välistä yhteistyötä on lisättävä.

"Suomalaisen osaamisen kivijalka on toimiva, laadukas ja maksuton koulutusjärjestelmä peruskoulusta aina korkeimpiin yliopisto-opintoihin saakka. Kaikilla tulee olla edellytykset edetä opinnoissa motivaation ja kykyjen, ei varallisuutensa mukaan. Vain näin voimme hyödyntää myös koko kansallista lahjakkuusreserviä yhteiskuntamme rakentamisessa. Koulutuksen laatua voidaan parantaa keskittämällä koulutusjärjestelmää ja pitämällä sen taloudellisista resursseista parempaa huolta", Paavali toteaa.

Paavalin mielestä elinkeinoelämän työvoiman saannista huolehtimisen lisäksi merkityksellistä on myös korkean koulutustason yleinen vaaliminen. Sivistyksellä on oma itseisarvonsa.

”Ahtaasti elinkeinoelämän lyhyen aikavälin tarpeiden tyydyttämiseen pyrkivä koulutussuunnittelu on pitkällä aikavälillä huonoa politiikkaa. Työvoimatarpeet muuttuvat ja vaihtelevat jatkuvasti. Koulutuksen on annettava välineitä muuttuviin elämäntilanteisiin ja työmarkkinoiden tarpeiden muutoksiin”, Paavali toteaa.

Kansainvälistä vastuunkantoa

"Suomi kuuluu globalisaation voittajiin, mutta kehityksen kasvot eivät ole kauniit kaikkialla maailmassa. Päinvastoin; kansainväliset hyvinvointi- ja tuloerot ovat kasvaneet. Tilanteen muuttamiseksi meidän on vahvistettava monenkeskisiä päätöksentekorakenteita, kehitettävä kansainvälisen kaupan pelisääntöjä, sekä lisättävä kehitysrahoitusta", Paavali toteaa.

Paavalin mukaan Suomen turvallisuuspolitiikka alkaa kaukana rajojemme ulkopuolella. Vastuunkantaminen maailman hädänalaisten auttamisesta, ihmisoikeuksien toteutumisesta ja oikeudenmukaisemman kansainvälisen tulonjaon puolesta ei ole ainoastaan inhimillinen velvoitteemme, vaan oman kansallisen etumme mukaista.

"Suomen ja Euroopan unionin on kannettava yhä laajempaa kansainvälistä vastuuta sekä sosiaalisesti että ekologisesti kestävästä kehityksestä. Tämä tarkoittaa parempaa globalisaation hallintaa sekä nykyistä kunnianhimoisempaa ilmasto-, energia- ja ympäristöpolitiikkaa."

"Meidän on tehtävä investointeja julkiseen liikenteeseen, kiinnitettävä huomiota yhdyskuntasuunnitteluun ja parannettava energiatehokkuutta. Ilmasto- ja energiapolitiikassa tarvitaan määrätietoisia toimia päästöjen vähentämiseksi, biopolttoaineiden käytön sekä energiaomavaraisuuden edistämiseksi. Kulutusta on ohjattava myös verotuksellisin keinoin. Emme voi siirtää vastuutamme eteenpäin, on toimittava nyt", Paavali vaatii.

Reilu meininki vai kylmä markkinayhteiskunta?

"Vaalien alla kaikki puolueet tuntuvat puhuvan hyvinvointiyhteiskunnan puolesta; ovat kaiken hyvän kannalla, kaikkea pahaa vastaan. Asiat eivät kuitenkaan aina ole sitä miltä näyttävät. Yhteiskunnan kannustavuuden lisäämisen taakse kätketään usein rujoja tavoitteita, joissa yhdellä kädellä heikoimmassa asemassa olevien toimeentulon edellytyksiä kiristetään ja toisella annetaan kaikista varakkaimmille lisää etuuksia. Sanotaan että parhaansa yrittämisen pitää olla sen arvoista. Miten käy niille joilla parhaansa tekeminen ei hyvästä yrityksestä huolimatta johda menestykseen?", Paavali kysyy.

"Hyvinvointi ja varallisuus eivät jakaudu oikeudenmukaisella tavalla itsestään, vaan tähän tarvitaan avuksi valtion aktiivisia toimia ja tulonsiirtoja. Kukaan ei rakenna omaa menestystään yksin, vaan koko yhteiskunta on siihen osallinen: tarjoamalla kattavat palvelut eri elämän vaiheissa, kouluttamalla, tarjoamalla perusturvan sitä tarvitseville sekä huolehtimalla vakaasta ja turvallisesta toimintaympäristöstä jossa on hyvä elää ja yrittää. Myös yhteisen työn tuloksien on jakauduttava reilulla tavalla. Tuloeroja on kavennettava", Paavali jatkaa.

Paavalin mukaan markkinatalouden vastuu koskee vain voitontavoittelun maksimoimista. Rinnalle vaaditaankin aktiivista hyvinvointipolitiikkaa harjoittavaa ja reilut pelisäännöt asettavaa julkista valtaa, hyvinvointivaltiota. Sen järjestelmät on luotu ihmisiä varten ja heidän turvakseen. Vapaus syntyy tasa-arvon takaamisen kautta, tarjoamalla menestyksen mahdollisuudet kaikille.

Toivon ja valintojen aika

"Suomessa tarvitaan uudenlaista yrittämisen ja eteenpäin pyrkimisen henkeä. Poliittisilla päätöksillä on luotava ihmisille tulevaisuuden toivoa; uskoa omiin ja yhteisiin mahdollisuuksiin", Paavali linjaa.

Paavalin mukaan Euroopan unioni, kansainvälistyminen ja globalisaatio ovat avanneet uusia ovia niin suomalaisille yrityksille, kansalaisyhteiskunnan eri toimijoille kuin meille kaikille yksilöinä.

"Lukemattomat mahdollisuudet ovat jo nyt avoinna, mutta harvat uskaltavat tarttua niihin. Rohkeus riskinottoon ja uskallus vaativat aisaparikseen toimivan turvaverkon. Yrittämiseen kannustaa tieto siitä, ettei suunnitelmien epäonnistuessa tipu tyhjän päälle", Paavali painottaa.

Vaaleissa on Paavalin mukaan tarjolla aitoja valinnanvaihtoehtoja. Kyseessä ovat linjavaalit niin työelämän pelisääntöjen kehittämisen kuin palveluiden ja perusturvan rahoituksen osalta.

"Valitsemmeko tulevaisuusstrategiaksi yhteisöllisyyteen ja yhteisvastuuseen perustuvan hyvinvointimallin, jossa jokaisesta pidetään huolta, vai lähdemmekö kohti markkinavetoista yhteiskuntaa, missä kukin huolehtii itsestään maksukykynsä mukaan? Siitä näissä vaaleissa on pohjimmiltaan kysymys. Minulle valinta on selvä. Maaliskuun 18. päivä äänioikeuttaan käyttävät ilmaisevat oman mielipiteensä", Paavali päättää.

Yllä oleva Paavalin haastattelu on julkaistu 25 000 pohjois-savolaiseen kotitalouteen jaetussa vaalilehdessä.

Lehdenjakoa poliittisen debatin lomassa

Vaalilehden luukutustalkoot ovat nyt käynnissä. Suurin osa lehdestä olisi syytä saada jaettua ennen ennakkoäänestyksen alkamista. Tähän tarvitaan runsaasti ystävien ja tukiryhmän apua. Huomenna on vielä suuri urakka edessä. Olen erittäin tyytyväinen lehteen sekä sisällöllisesti ja graafisen ulkoasun osalta. Erityisen iloinen olen siitä että myös puhemies Paavo Lipposella oli halua ja aikaa kirjoittaa, tämä on ollut suuri kunnia. Kiitos siitä.

Kuluva ja edellinen viikko ovat olleet vaalityöntäyteisiä. Vaalipaneeleita, keskustelutilaisuuksia, esitteiden ja lehtien jakamista, sekä torikeskusteluja on riittänyt. Vieraaksi vaalitilaisuuksiini olen saanut ulkoasiainministeri Erkki Tuomiojan, valtiosihteeri Ulpu Iivarin, oikeusministeri Leena Luhtasen ja kansanedustaja Reijo Laitisen. Palaan vielä tilaisuuksien tunnelmiin ja keskustelun aiheisiin blogissa huomenna kirjoittaessani niistä yhteenvedon. Kiitokset kaikille vierailijoille vielä kerran siitä tuesta jota he ovat halunneet antaa vaalityölleni Pohjois-Savossa!

Maanantaina SDP:n eduskuntaryhmän puheenjohtaja Jouni Backman osallistuu tilaisuuteeni Kuopion kauppahallissa sijaitsevassa Truben kahvilassa. Tätä ennen aamupäivällä käyn lapsuuden kotikunnassani Lapinlahdella osallistumassa SDP:n soppatykkikierrokselle, mukana on myös europarlamentaarikko Lasse Lehtinen. Tervetuloa mukaan Truben kahvilaan klo 13 tai Lapinlahdelle tapaamaan ja keskustelemaan. Trubessa kohtaavat tämän hetken SDP:n eduskuntaryhmän nuorin mieskansanedustaja ja potentiaalinen seuraaja. Uuden sukupolven esiinnousemiselle olisi tilausta. :)